Kuka? Kari Rosimo Ura raviohjastajana numeroin: |
 |
"Ravituomarointi tarvitsee ammattimaisuutta"
Kari Rosimo, 57, mainitsee luonteenpiirteekseen liikkuvaisuuden. Kun paikallaan ei kestä olla pitkään, vaan veri vetää reissun päälle, on raviohjastajan ammatti varmasti siltä osin sopiva. Autoon kertyy ajokilometrejä ja reissupäiviä kalenteriin vuodessa enemmän kuin piirimyyjällä - onhan raviammattilaisen piiri valtakunnan kokoinen. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, työviikko voi olla seitsenpäiväinen.
"En väsy reissaamiseen, en ainakaan kuin hetkellisesti. Hyvin harvoin tuntuu vastenmieliseltä lähteä töihin. Ja sittenkin lähden", Rosimo sanoo.
Halkokuorman päältä suurkilpailujen voittajaesittelyyn
Kuten niin moni muukin hevosalan ammattilainen, myös Kari Rosimo on saanut hevosharrastuksen kodin perintönä. Vantaalta lähtöisin olevan Rosimon isällä oli työ- ja ravihevosia, joiden kanssa myös pieni Kari-poika tietenkin pääsi yhteistyötä tekemään.
"Isä teki halkokauppaa, ja hevosellahan niitä kuormia tietenkin kuskattiin. Samoilla hevosilla ajettiin kilpaa, kuten siihen aikaan oli tapana."
Vasta kymmenvuotiaana Kari Rosimo ajoi jo ensimmäisen ravilähtönsä. Se ei ole jäänyt lähtemättömästi mieleen, mutta ensimmäinen voitto on.
"Olin 12-vuotias, kun voitimn Karjalohjan jääraveissa osalähtöni. Raveja ajettiin silloin niin, että sarjassa oli monta osalähtöä. Hevosen nimi oli Pilkku, ja muut ohjastajat olivat aikuisia miehiä", Kari Rosimo muistelee.
Hevosiin kuin kiinni kasvaneen Rosimon mielessä eivät muut ammatit koskaan oikein edes käyneet. Vaikka "kaikenlaista muuta" on välillä tullut tehtyä, ammatikseen hän ei ole tehnyt muuta kuin ohjastanut ja valmentanut ravihevosia. Oppikouluna on ollut käytäntö.
Verenperintönä tuli hevosmiesgeeni, mutta monesta muusta kollegastaan poiketen Kari Rosimo ei ole koskaan ollut vieraalla töissä. Hän on pyörittänyt valmennustallia, mutta totesi sen kannattamattomaksi.
"Pidin valmennustallia Vihdissä jonkun aikaa, mutta noin 25 vuotta sitten lopetin valmennushommat kokonaan. Tallinpito on todella kallista, varsinkin jos on vuokrapaikalla. Tallin vuokra, ostoheinät ja -rehut, henkilökunnan palkat... Touhun pyörittäminen vaatii sen, että tallilla olisi huippukalusto, kaiken pitää onnistua aina. En ole enää aikoihin tosissani pohtinut palaamista valmentajaksi. Se voisi olla vaihtoehto, jos olisi hyvä omistajaporukka, joka toisi talliin parhaat hevoset. Sama tilanne se varmaan taitaa monella muullakin kollegalla olla" Rosimo pohtii.
Rosimo aloitti siis lainaohjastamisen ennen kuin moni alalla oli termiä edes sisäistänyt. Menestys on poikinut lisää asiakkaita. Ei siinä muuta vaadita mainokseksi.
"Ajan paljon vakiintuneiden asiakkaiden hevosia. Esimerkiksi Suurosen Sepon valmennettavat ovat erittäin tärkeässä roolissa urallani."
Tuomaritoiminta hukassa
Kari Rosimo tykkää työstään, eikä kyllästymistä ole näköpiirissä. Tosin yksinäiset työajot joskus tympivät.
"Aiemmin kuljettiin paljon kimppakyydillä Moilasen Arin, Teivaisen Antin ja Korven Ilkan kanssa, kun asuimme samoilla seuduilla. Nyt kaikki ovat vähän hajautuneet, joten useimmiten ajamaan saa lähteä yksin. Olisihan porukassa hauskempaa, mutta kaikkeen tottuu", hän summaa.
Raviohjastajien ammattikuntaa Rosimo suomii. Hän toivoo, että porukassa olisi enemmän yhteishenkeä. Ohjastajien pitäisi joukolla vaatia äänensä kuuluviin alaa koskevissa asioissa. Erityisesti tuomaritoiminta ei saa Rosimolta kiitosta.
"On järjetöntä, että eri raveissa on eri säännöt. Siltä se tuntuu. On ravituomareita ja on ravituomareita. Jotkut pistävät kaiken tarmonsa siihen, että oikein suurennuslasilla koettavat etsiä ohjastajien toimista virheitä. Sakotetaan liikaa. Se on kallista leikkiä ammattiohjastajille. Esimerkiksi viikon ajokielto, jos sattuu oikein pahaan saumaan, voi maksaa vaikka mitä, tuhansia euroja."
Rosimo esittää ratkaisuksi ravituomareiden koulutusta ja ammattimaisuutta. Raveissa olisi oltava kiertävät ammattituomarit.
"Ihan samalla tavalla kun me kuskitkin olemme ammattilaisia, tuomareidenkin pitäisi olla. Nyt ajetaan joka ilta eri ravisäännöillä."