Kuka? Mauri Jaara Ura raviohjastajana numeroin: |
 |
"Raviala sopii rohkeille"
Mauri Jaara, 52, ajaa joka aamu kotoaan Oulusta Pohjois-Suomen Hevosurheilukeskukseen Ruukkiin, työmaalleen. Siellä odottaa treenausta parikymmentä hevosta. Kuudenkymmenen kilometrin matkan aikana mies juttelee kännykässä hevosenomistajien kanssa. Jonkun hevonen on edistynyt suotuisasti, toisella on jalkavaivaa, kolmatta pitäisi ilmoittaa ensi viikolla Ruotsiin raveihin.
"Hevosenomistajat ovat oppineet, että minut saa parhaiten kiinni aamuseitsemän jälkeen. Keskustelen omistajien, siis asiakkaitteni, kanssa oikein mielelläni. Onhan meillä yhteinen tavoite" ravivalmentaja muotoilee.
Ravivalmentaja-ohjastaja Mauri Jaaran työkuviot noudattelevat samaa linjaa kuin kollegoiden kautta maan: päivät treenataan hevosia, illat ja viikonloput kilpaillaan. Väliajalla istutaan paljon autossa, sillä raviammattilaisen on kierrettävä maata ja naapurimaitakin taajaan, jotta pieninä palasina kaviourilta löytyvä leipä saataisiin kokoon. Etenkin Pohjois-Suomessa päämajaansa pitävä raviurheilija saa reissata vähintäänkin tarpeeksi.
Erikoista Mauri Jaaran työssä kuitenkin on, että hän on päivittäin tekemisissä alan opiskelijoiden kanssa. Jaara pyörittää ravivalmennustoimintaansa Ruukin maatalousoppilaitoksen tiloissa. Se tuo lisäväriä päivittäiseen työhön. Luentoja ja teoriatunteja ravivalmentaja ei pidä, mutta antaa omastaan sen tärkeimmän. Ravialan oppii vain tekemällä.
"Kymmenittäin opiskelijoita käy tässä tallilla läpi vuoden. Opastan heitä käytännön työssä: valmennuksessa, hevosen käsittelyssä ja ruokinnassa, kengityksessä... kaikessa, mitä raviala voi pitää sisällään."
Opiskelijat pääsevät seuraamaan likietäisyydeltä kokeneen ja menestyneen hevosmiehen ammatinharjoittamista. He myös seuraavat kisamatkoille ja saavat näin tutustua myös kilpailutoiminnan sapluunoihin. Mauri Jaara korostaa, että "oppi-isänä" toimiminen ei ole vain hevosmiestaitojen ja ravirutiinien välittämistä. Mukana on syvällisempääkin vastuuta:
"Moni opiskelija on tullut tänne suoraan peruskoulusta. Sen ikäiset tarvitsevat kannustusta ja rohkaisua. Eivät kaikki siinä vaiheessa tiedä, miksi aikovat isona. Ehkä se on tämä ala, ehkä ei. Keskustelen nuorten kanssa paljon, ja kerron mielelläni omasta urastani ja omista valinnoistani. Toivon sen rohkaisevan nuoria jatkamaan ravien parissa."