Kuka? Ari Moilanen Ura raviohjastajana numeroin: 39 100 starttia |
 |
"Veitsen terällä ja turvan mitalla"
Kuka koskaan on istunut ravikärryjen kyydissä täydessä kilpailuvauhdissa, tietää, mitä on totaalinen keskittyminen. Kun hevosryhmä pakkautuu ympärille tiiviiksi ryhmäksi, kavioiden kumu ja ropisevana lentävä hiekka täyttävät kaikki aistit, ei tee mieli miettiä kauppalistaa. Vieressä vain senttien päässä hakkaava hokkikengin varustettu kaviopari ja niskaan hönkivä peesaajaan puuskutus pitävät varmasti tässä hetkessä.
"On ajaminen vaarallistakin. On koko ajan senttimetreistä kiinni, hakaavatko pyörät yhteen tai nappaako hevosen jalka toisen kärryyn" Ari Moilanen selvittää.
Ravikolarit ovat lähes kolmekymmentä vuotta kilpaa ajaneelle miehelle, elleivät nyt ihan arkipäivää, niin tuttuja kuitenkin.
"En jää niitä muistelemaan, eikä ole tullut kilvanajokammoa" Moilanen vastaa, vaikka on juuri palannut sairaslomalta, niinikään ravikolarin seurauksena. Moilasen ajokki kaatui reilu vuosi sitten Lappeenrannan raveissa, lensi miehen päälle ja irrotti lennollaan Moilasen solisluun paikoiltaan.
Hurjistakin kokemuksistaan huolimatta Ari Moilanen ei halua korostaa ravien vaarallista luonnetta. Hän sanoo, että mitä enemmän ravilähdössä on ammattikuskeja, sitä pienempi on kolareiden mahdollisuus.
"Kokeneet ohjastavat lukevat tilanteita ja toimivat ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Usein kolarit ovat varusterikon seurausta, joten siinä on pieni hetki aikaa ennakoida, jos hevonen uhkaa kompuroida irronneeseen jalkasuojaan tai rikkonaiseen pyörään."
Moilasen viimeisin kolari edusti miehen mukaan sitä harvinaisinta, täysin puun takaa tullutta tilannetta: hevonen kompuroitsi omiin jalkoihinsa. Sitä on paha ennustaa, vaikka takana olisi 37 000 ajettua ravilähtöä kuten Moilasella.
Ari Moilanen sanoo, että raviohjastajan paras ominaisuus on rauhallisuus. Siltikin, vaikka raveissa pitää ajaa kovaa ja tehdä ratkaisuja nopeasti.
"Rämäpäisyys ei ole hyvästä, ja se ominaisuus on itsestänikin vuosien varrella karissut. Maltti auttaa tietenkin myös muutoin hevosten kanssa toimiessa."
Heti toiseksi tärkeimmäksi ohjastajan hyveeksi Moilanen nimeää taktikointitaidon. Se koostuu siitä, että kuski tuntee kilpakumppaninsa, niin hevoset kuin näiden ohjastajat. Lähdössä on huikeasti helpompi pärjätä, kun tietää, että kaveri tekee useimmiten ratkaisunsa toisella puolikkaalla tai että tämän hevonen tekee hurjan loppukirin. Vaikean yhtälöstä tekee tietenkin se, että kaikki muutkin maamme kärkiohjastajat, esimerkiksi Kultakypärä-kampanjan kuskit, hallitsevat saman pelisilmän.